Kuvassa
on tyttäremme Maia ja mieheni Francescon isä Domenico, ystäville
Mimmo. Maian Nonno (pappa) oli yrmeä, vihainen vanha mies, joka ei
puhunut paljoa. Nonno Mimmo ei ollut koskaan kovin läheinen lastensa
tai toisten lastenlastensa kanssa. Me kaikki olimme jo tottuneet,
että nonno oli, mitä oli. Maian ollessa puolitoista vuotta olimme
piknikillä. Nonno poltteli tupakkaa kannolla istuen, välillä
murahdellen meidän puheille. Pieni rohkea Maia käveli nonnon luo
otti sormesta kiinni ja sanoi "camminata". (kävelylle)
Kaikki seurasivat ihmeissään tilannetta. Nonnonkin silmät olivat
ihmetystä täynnä. Maiaa ei pelottanut, vaan veti nonnon ylös.
Vielä ihmeissämme olimme kun nonno nousi, melkein tukehtuen
tupakkaansa ja lähti Maian matkaan. Niin tämä kumma pari lähti
kävelylle. Kummatkin hymyillen ja kovasti jutellen. Nappasimme tästä
erikoisesta tilanteesta kuvan. Tämän jälkeen nonno suli
pikkuhiljaa. Maia oli rikkonut säännöt, ettei nonnoa saa häiritä,
halata, saatika komentaa kävelylle. Uusi nonno hymyili enemmän ja
oli todella kiintynyt niin Maiaan kuin myöhemmin poikaamme Leoon.
Meistä kuva on täydellinen kertomaan öljymme tarinaa.