Kuvassa on tyttäremme Maia ja mieheni Francescon isä Domenico, ystäville Mimmo. Maian Nonno (pappa) oli yrmeä, vihainen vanha mies, joka ei puhunut paljoa. Nonno Mimmo ei ollut koskaan kovin läheinen lastensa tai toisten lastenlastensa kanssa. Me kaikki olimme jo tottuneet, että nonno oli, mitä oli. Maian ollessa puolitoista vuotta olimme piknikillä. Nonno poltteli tupakkaa kannolla istuen, välillä murahdellen meidän puheille. Pieni rohkea Maia käveli nonnon luo otti sormesta kiinni ja sanoi "camminata". (kävelylle) Kaikki seurasivat ihmeissään tilannetta. Nonnonkin silmät olivat ihmetystä täynnä. Maiaa ei pelottanut, vaan veti nonnon ylös. Vielä ihmeissämme olimme kun nonno nousi, melkein tukehtuen tupakkaansa ja lähti Maian matkaan. Niin tämä kumma pari lähti kävelylle. Kummatkin hymyillen ja kovasti jutellen. Nappasimme tästä erikoisesta tilanteesta kuvan. Tämän jälkeen nonno suli pikkuhiljaa. Maia oli rikkonut säännöt, ettei nonnoa saa häiritä, halata, saatika komentaa kävelylle. Uusi nonno hymyili enemmän ja oli todella kiintynyt niin Maiaan kuin myöhemmin poikaamme Leoon. Meistä kuva on täydellinen kertomaan öljymme tarinaa.