Yhdessä perheeni kanssa haluamme kirjoittaa pientä matkapaivakirjaa, johon kirjaamme ideoitamme, tavoitteitamme ja toteutettuja haaveitamme maatila projektissamme. Yksi tavoitteemme on, että asiakkaamme, hyvän oliiviöljyn lisäksi, voisivat tuntea olevansa osana tätä matkaa. Meidän campagna, maatila on meille paikka, jossa ei ole aikaa, ei kiirettä. Sytytamme sinne tultaessa pieneen mökkiin tulen, lapset leikkivät mutakakkuja tehden, kiipeillen puissa ja seikkaillen metsässä. Usein kävelemme läheiselle kalliolle ja syömme eväitä. Maalla on tietenkin myös paljon töitä , puiden hoitoa, maan kääntämistä, metsän raivausta yms. Tänä vuonna puolelle istutimme perheen voimin 500 uutta oliivipuuta ja pienen luumupuutarhan. On innostavaa nähdä miten pikkuhiljaa maatila muuttuu ja kehitty. Ehkä nämä tunteet sai meille ajatuksen sosiaalisesta ja biodynaamisesta maatilasta, paikasta jossa ei vaan kasvateta oliiveja vaan paikasta joka on moni ulotteinen. Tarkoituksena on antaa myös muille tilaisuus kokea maatilan ihmeitä. Viime vuonna 2017 otimme ensimmäiset askeleet kohti kyseistä tavoitetta. Maaliskuussa maatilemme sai vieraiksi 6 nuorta läheisestä kehitysvammaisten yhdistyksestä. Nuoret auttoivat Francescoa harventamaan oliivipuita. Francesco jakoi osaamistaan ja nuoret oppivat jotain uutta. Yhdessä teimme myös ruuan, joka syötiin ison pöydän ääressä oliivipuiden alla. Ruuan jälkeen pelasimme jalkapallopelin ilman maalien laskua, saatika joukkueita. Kysymyksiä, naurua ja yhdessä oloa kuului tähän päivään paljon. Olemme jo suunnittelemassa uutta yhteistä päivää taman vuoden sadonkorjuulle. Toinen merkittävä päivä oli marraskuussa. Vieraaksi saimme vanhustenkodin asukkaita sadonkorjuun aikaan. He olivat innoissaan mukana korjuussa jälleen monen vuoden jälkeen, tunnelma oli nostalginen. Toivomme näitä päiviä lisää ja suunnitelmissa on uusia kohtaamisia tällekin vuodelle.